Sakarin kanssa ollaan koitettu parhaamme mukaan laittaa tuota punaista päärakennusta kuntoon. Ulkoahan tuo on vasta remontoitukin, mutta sisällä kaipaa kyllä laittoa. Omat kädet syyhyää päästä kunnolla sisustamaan, sisällähän on nyt vain niukka ja köyhänoloinen kalustus, eikä verhoja tai mitään. Sille asialle täytyy kyllä tehdä jotain - ja äkkiä - mutta ennen kaikkea täytyy nyt saada purettua nuo julmetunmoiset muuttolaatikot ja nyssykät. Tavaroiden paikoilleen järjestelemiseen menee varmasti monta päivää, useampi viikkokin.. Mutta sen jälkeen voidaan toivottavasti hengähtää.
Me koitetaan täällä kitkutella paljaalla sisustuksella, mutta täytyy sanoa, että kauaa en moiseen pysty. Täytyy kyllä ruveta ensi töikseen tuota makuuhuonetta laittamaan kuntoon, sen jälkeen saa sitten seurata perässä olohuone ja keittiö.. Mutta tuo makkari on kyllä välttämätön. Olen jo pitkään pohtinut ja luonnostellut, suunnitellut ja tutkaillut sisustuslehtiä ja jonkinmoinen visio mulla on päässäni, pitäisi se vaan vielä iskeä ton miehenkin päähän.
Mua kyllä hieman häiritsee, miten Sakari ottaa yhä uudelleen ja uudelleen puheeksi jälkikasvun. Mulla ei just nyt ole aikaa ajatella lastentekoa, mä haluan vain keskittyä remonttiin ja koirien kasvattamiseen. Niitä pitäis kisata, eritoten käyttää näyttelyissä ja alkaa sitä ensimmäistä pentuettakin suunnitella. Mä en vaan kykene siihen kaikkeen, jos pitäisi vielä stressata lapsen saamisesta - mähän stressaan siitä jo valmiiksikin, mitä siitä muka tulis jos me nyt alettais yrittämään, ei ei ja ei, mä en nyt voi ajatella sellaista.
Jospa sitten palaisin tuohon sprinkkukolmikkoomme. Napero, Eppu ja Weeti on tänään tutkinut uuden asunnon läpikotaisin ja pihamaakin alkaa jo tuntua kotoisammalta. Aluksi joukon vanhin, Weeti ei ollut hyväksyäkseen uutta kotitilaa, mutta kyllähän tuo lopulta alkoi näytätä merkkejä hyväksynnästäkin. Eppu puolestaan otti uuden kodin innolla vastaan, eikä minkäänlaista arkuutta tai epäileväisyyttä näkynyt. Naperohan on tuon Epun ylin ystävä, joten seurasi sitten hetken emmittyään pojan mallia ja hyväksyi melko nopeasti uuden pihapiirin.
Käytiin tossa vielä iltalenkillä koko viisikko. Sakari yritti taas ujuttaa mulle mieleen ajatusta lapsen hankkimisesta, mutta vaihdoin tyynesti aihetta, ikään kuin en olisi kuullutkaan sen mainitsevan asian. Mä en vaan ole vielä valmis, luulisi miehen jo tajuavan. Kyllä mä vielä -... joskus, nyt ei vaan oo oikea hetki, en mä ole valmis äidiksi.
Koirat pääsi olkkariin yöksi, missä Weeti vanhimpana konkarina valloitti ainokaisen sohvan rämämme, pakottaen muut tyytymään räsymattoihin lattialla. Sama jako meillä on ollut vuodesta toiseen ennenkin. Sakari haluais vielä valvoa illasta, mutta mä en tiedä jaksanko. Se alkaa kuitenkin taas ehdotella... Noh, kyllä mä varmaan jotain keksin. Tää remontti on ainakin saatava ensin kondikseen, ennen en edes harkitse.
Meeri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti