Olkkarissa uudet sohvat, makkarissa pelkkä patja

Päivät uudessa talossa ovat kuluneet kuin siivillä. Suurin osa ajasta on mennyt remontoimiseen, mutta tietysti muutakin ollaan ehditty tekemään. Kuuma ilma on oikeastaan ainoa haittatekijä remontoinnissa, sillä hurjapäinen ahertaminen tekee olosta entistä hiostavamman. Sakari ei nyt ole enää ujuttanut jälkikasvua jokaiseen keskusteluun mukaan, joten ei ole tarvinnut keksiä mitään kummempia tekosyitäkään. Suht rauhallisesti meillä on mennyt.

Flickr, back_garage

Naapurit ovat olleet innokkaina meitä auttamassa remontissa. Olohuoneen ja makuuhuoneen pinnat on nyt uusittu ja olohuoneeseen ollaan saatu jo uusi kalustuskin. Täytyy sanoa, että vihreän ja ruskean sävyt miellyttävät silmääni kyllä todella suuresti. Huoneeseen olen siis äärettömän tyytyväinen. Siitä tuli rento mutta myös tyylikäs, sekä käytännöllinenkin. Ostoksilla Sakarin kanssa käydessämme löysimme ihanat vihreät nojatuolit, sekä raidallisen ruskeasävyisen sohvan. Lisäksi saimme Sakarin vanhemmilta suuren maton. Itse toin taholtani tauluja ja lampun, ja ostimme sitten yhdess'ä Sakarin kanssa muutamia lisää, sekä vihertäviä kasveja somistukseksi. Tyytyväinen kyllä olen, eikä olohuoneen remonttiin mennytkään niin paljon aikaa, kuin olin kuvitellut.

Alkupeärisen suunnitelmani mukaan meidän oli tarkoitus remontoida ensimmäisenä makuuhuone, mutta valitettavasti emme ole vielä löytäneet haluamiamme kalusteita, joten se on nyt sitten vielä kesken. Keskellä makuuhuonetta lojuu tällä hetkellä vanhan parisängyn patja, jolla vietämme yömme. Patja on onneksi paksu, joten kovasta lattiasta ei sentään tarvitse kärsiä vaan yöt saa nukuttua ihan kunnolla.

Tänään Sakari lähti metsälle parin kaverinsa kanssa, ottaen Naperon mukaansa. Meikäläisellä on siis ollut aikaa treenailla noiden poikien kanssa. Ollaan otettu pieniä seisontaharjoituksia näyttelyitä varten ja molemmilta kyllä sujuu, vaikka kuumuus välillä risoo yhden jos toisenkin hermoja. Lisäksi treenailtiin yleisesti tota näyttelykehässä toimimista, joka on kyllä pojilla ihan huippuluokkaa. Weeti on oikea konkari, ja vaikka Eppu ei kovin monessa näyttelyssä ole vielä käynyt, on homma silti hanskassa pojankin suunnalla.  Täytyy sanoa, että ei voi muuta kuin olla ylpeä.

Kuumuuden takia ei olla niinkään käyttölajeja harjoitettu, ja ne nyt onkin suurimmaksi osaksi tuon Sakarin heiniä. Vähän tokoliikkeitä treenailtiin, mutta se nyt jäi oikeastaan siihen. Pienellä kävelylenkillä käytiin, samalla poikkesin sitten kauppaankin - on nuo kaapit päässyt uhkaavasti tyhjentymään.

Nyt nuo poijat tossa lepäilee, niin minä asetun kyllä uudelle sohvalle lukemaan keskeneräistä romaaniani. Ehkä tuo Sakarikin sieltä sitten suvaitsee pikku hiljaa palata kotiinkin, jos nyt viimeistään päivälliselle.

Meeri